Suomen pesäpallon pääsarjatasoa kutsutaan nimellä Superpesis. Tämä sarja perustettiin vuonna 1989 ja sitä edelsi SM-sarja. Superpesiksen alapuolella ovat sarjat Ykköspesis, Suomensarja sekä Maakuntasarjat. Nykyään Superpesiksessä pelaa kaikkiaan noin 14 joukkuetta ympäri Suomen. Menestynen kaikista Superpesisseuroista on miesten Sotkamon Jymy, joka on voittanut kaikkiaan peräti 17 mestaruutta.

Superpesiksen hallinnoinnista vastaa Suomen Pesäpalloliitto ry:n alaisuudessa oleva Superpesis Oy, joka vastaa samalla sekä pääsarjan toiminnasta että pesäpalloliiton alemmista sarjoista.

Baseballista pesäpalloksi

Pesäpallo, jokaiselle koululaiselle tuttu peli, on alkujaan Lauri Pihkalan kehittämä mailapeli, jota pelataan kahden joukkueen välillä. Pelin yksinkertaistettu tarkoitus on saada lyötyä juoksuja omilla sisävuoroilla ja vastaavasti ulkovuoroilla estää vastustajaa tekemästä samoin. Sisäpelaajien tehtävänä on lyödä vuorollaan palloa, samalla kuin ulkojoukkue on ryhmittäytynyt asemiinsa kentälle.

Pesäpallon Pihkala kehitti amerikkalaisen baseballin pohjalta 1910-luvulla ja se alkoikin nopeasti levitä kouluissa ja suojeluskunnissa – niin hyvin, että pesäpallosta alettiin pian puhua Suomen kansallispelinä. Lajia pelataan jonkin verran myös muissa maissa, kuten Ruotsissa ja Australiassa, mutta kahdeksan kertaa järjestetyn maailmancupin on joka ikinen kerta voittanut Suomi.

Vuonna 1931 mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa sarjamuotoisesti. Tämä sarja nimettiin Suursarjaksi ja tämän sarjan alapuolelle myöhemmin perustettiin B-sarja, joka tunnettiin myös valtakunnan sarjana. Tuolloin ensimmäisellä kaudella sarjaan pääsi karsintojen jälkeen seitsemän joukkuetta, seuraavana vuonna kahdeksan ja jopa kaksitoista joukkuetta vuonna 1934. Vuonna 1932 tuo sarja jaettiin kahteen lohkoon, eli itä- ja länsisarjoihin, ja näillä lohkoilla pelattiin myös kuuluisa Itä-Länsi-ottelu.

Sisäpelivuorossa olevat pelaajat on laitettu erilaisiin tehtäviin. Kentällä etenijät ovat joukkueensa nopeimmat juoksijat ja heidän lähtönopeutensa on räjähtävä. Vaihtolyöjät lyövät erityylisiä lyöntejä saadakseen etenijät liikkumaan pesältä toiselle, nämä vaihtolyöjät käyttävät esimerkiksi näpyjä, pomppuja, maalyöntejä ja muita kekseliäitä ratkaisuja. Vaihtolyöjät pelaavat yleensä pelissä lyöntivuoroilla 2,3 ja 7. Toinen lyöjätyyppi on kotiutuslyöjät, jotka puolestaan lyövät palloa niin, että etenijät ehtivät sen aikana juosta kotiin. Nämä lyöjät ovat yleensä lyöntivuorossa 4,5 ja 8.

Myös ulkokentän pelaajilla on aina omat tarkat roolinsa: lukkari, kolme pesävahtia, kaksi polttolinjan pelaajaa, kaksi kopparia sekä sieppari. Lukkari on se henkilö, joka syöttää pallon aina vastustajan lyöjälle ja hänen tehtävänään on tehdä syötöistä mahdollisimman vaikeita kuitenkin niin, että ne ovat sääntöjen mukaisia.

Superpesiksen harjoituskausi

Superpesistä pelataan aina huhti-toukokuulta syys-lokakuulle, ja kun sarja on tauolla, on joukkueilla käynnissä harjoituskausi joka kestää aina sinne saakka, kun uusi Superpesiskausi alkaa virallisesti. Vaikka harjoituskaudella ei Suomen mestaruudesta joukkueet pelaakaan, voidaan silloin kuitenkin pelata harjoitusotteluita sekä hallipesiksen mestaruusotteluita.

Tässä hallipesiksessä, jota pelataan talvella, pelataan sekä naisten- että miesten sarjoissa. Hallipesiksen joukkueet ovat neljässä lohkossa ja nämä kaikki lohkot järjestävät omat alkuturnaukset. Joukkueet laitetaan lohkoissaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka paljon niillä on voitettuja otteluita. Lopputurnaukseen siirtyvät lohkojen voittajat sekä lohkojen yhteensä kaksi parasta joukkuetta. Lopputurnauksessa joukkueista jokainen pelaa aina kaksi ottelua sekä niiden tulosten perusteella määräytyvän sijoitusotteluparin.

Superpesiksen runkosarja

Yleensä miesten Superpesiksessä pelataan kaksinkertainen alkusarja kaikkien Superpesiksessä mukana olevien joukkueiden kesken. Tämän jälkeen seitsemän parhaiten pärjännyttä joukkuetta jatkavat ylemmässä jatkosarjassa ja puolestaan seitsemän heikoiten pärjännyttä jatkavat pelaamista sillä kaudella alemmassa jatkosarjassa. Näissä molemmissa, sekä ylemmässä että alemmassa jatkosarjassa, pelataan nyt yksinkertainen sarja, ja tässä vaiheessa jokaisen joukkueen lopullisiin tuloksiin lasketaan myös niiden alkusarjan otteluissa saamat pisteet.

Superpesiksen pudotuspelit

Kahdeksan parasta joukkuetta, eli seitsemän joukkuetta ylemmästä runkosarjasta sekä paras joukkue alemmasta jatkosarjasta, pääsevät Superpesiksen pudotuspeleihin. Ensin joukkueet kohtaavat kerran puolivärierissä, joiden voittajat jatkavat sitten tietään välieriin. Välierien Superpesisvoittajat pelaavat viimein finaalissa paras viidestä -menetelmällä, eli mikäli joukkue saa kolme voittoa pääsee se jatkoon. Lopulta pelataan pronssiottelut niin ikään paras kolmesta -menetelmällä, jolloin voittaja selviää kahdella voitolla.

Runkosarjan pelaajatilastot Superpesiksessä

Pelaajatilastoihin, joita ovat esimerkiksi kärkilyöntiprosentit, etenijätilasto, lyöjätilasto, tehotilasto sekä kärkilyöntitilasto, lasketaan sekä alemman että ylemmän runkosarjan tilastot. Näin ollen jatkosarjojen jälkeen määräytyvät esimerkiksi tilastovoitot.

Superpesiksen säännöt ja rangaistukset

Tuomareita on pesäpallo-ottelussa aina viisi. Pelituomari on se, joka vastaa koko ottelun sääntöjenmukaisuudesta. Hänen apunaan toimii syöttötuomari, kolme muuta tuomaria sekä pelin kirjuri. Nimensä mukaisesti syöttötuomari seuraa lukkarin ja lyöjän toimintaa sekä vahtii syöttöjen laatua. Myös etukentän laittomat kuuluvat hänen tuomiopiiriinsä. Pesätilanteita tuomitsemassa ovat kakkos- ja kolmospesätuomari ja takarajatuomari. Näiden tuomareiden tehtävänä on todeta, että lyönnit ovat laillisia ja he näyttävät myös kopit. Aina jos pelitapahtuman tulosta ei varmasti voida havaita, on tilanne tuomittava sisäpelaajan eduksi.

Pelaaja voidaan pesäpallossa tuomita joko pelaajien, joukkueen toimihenkilöiden tai pelinjohtajien rikkomuksista. Rangaistuksia tuomareilla on käytössään useita, aina lievemmästä teknisestä palosta peli- ja ottelurangaistuksiin. Sisäpelaaja voidaan palauttaa lähtöpesälle, eteneminen voidaan mitätöidä, pelaaja voidaan niin sanotusti polttaa tai hän voi saada huomautuksen tai rangaistuksen.

Vakavimman rangaistuksen, pelirangaistuksen, voi saada joko fyysisestä kontaktista, törkeästä provosoinnista tai käytöksestä tai vaikka toisen pallon peliin ottamisesta. Mikäli pelaaja saa pelirangaistuksen, hänet suljetaan kyseisestä ottelusta. Ottelurangaistuksen puolestaan voi saada esimerkiksi loukkaavien käsimerkkien näytöstä, rasistisesta käyttäytymisestä tai suuremmasta fyysisestä loukkauksesta. Ottelurangaistuksesta seuraa pelaajalle aina automaattisesti vähintään yhden ottelun pelikielto.